Lintulajien levinneisyystietoja ja mallinnusta voidaan käyttää maankäytön ja suojelun suunnittelun apuna

Lintulajien levinneisyystietoja ja mallinnusta voidaan käyttää maankäytön ja suojelun suunnittelun apuna

Maankäyttö ja maankäytön muutos heikentävät merkittävästi luonnon elinympäristöjä. Luontokadon pysäyttäminen lisää painetta ekologisesti arvokkaiden luontokohteiden säilyttämiseen. Suomessa metsät ovat avainasemassa sekä lajiston että ilmaston kannalta. IBC-Carbon- ja FEO-hankkeissa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin miten tietoa metsissä elävien lintulajien esiintymisestä ja siihen perustuvasta mallinnuksesta voitaisiin käyttää monimuotoisuuden kannalta merkittävien metsäkohteiden tunnistamiseen.

Tutkimuksessa selvitettiin kuuden metsien korkeaa monimuotoisuutta indikoivan lintulajin (mehiläishaukka, kanahaukka, hiirihaukka, valkoselkätikka, pikkutikka, pohjantikka) pesimämetsien esiintymistä Suomessa. Näiden lintulajien pesimämetsiä luonnehtii mm. monimuotoinen kääpä- ja kovakuoriaislajisto. Tutkitun kuuden lintulajin pesimämetsien piirteitä selvitettiin rengastuksesta saatujen pesäpaikkatietojen, ympäristön puustotietojen ja maapeitetietojen perusteella.

Valkoselkätikka on yksi tutkimuksessa mukana olleista metsien monimuotoisuuden indikaattorilajeista. Se viihtyy vanhoissa lehtipuuvaltaisissa metsissä, joissa on lahopuuta. © Kuva: Petri Ahlroth

Lajeille suotuisien metsiköiden esiintymisen ennusteet tehtiin MaxEnt-ohjelmalla. MaxEnt on niin sanottu maksimientropia (maximum entropy) malli, joka käyttää tiedossa olevia esiintymispaikkoja ennusteiden pohjana. Koko Suomen kattavan ennusteen perusteella monen tutkimuksessa mukana olleen lajin pesimämetsäksi hyvin todennäköisesti soveltuvat alueet keskittyivät suojelualueille. Huomattava osa potentiaalisesti soveltuvista pesimämetsistä oli kuitenkin myös suojelualueiden ulkopuolella. Näiden alueiden huomioiminen suojelualueiden ja metsien käytön suunnittelussa on tärkeää.

Tutkimuksessa käytettyä menetelmää, olemassa olevan indikaattorilajien esiintymistiedon yhdistäminen mallinnukseen, on lupaava lisätyökalu monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden kohteiden tunnistamiseen. Lisäksi tutkimus osoittaa, että suojelualueiden ulkopuolella olevilla metsillä on merkitystä lajiston kannalta. Metsäluontoa tukevat ja ylläpitävät toimenpiteet ovat tärkeitä myös suojelualueiden ulkopuolella.

Aihetta käsittelevä tutkimusjulkaisu:

• Virkkala, R., Leikola, N., Kujala, H., Kivinen, S., Hurskainen, P., Kuusela, S., Valkama, J. & Heikkinen, R. 2021. Developing fine-grained nationwide predictions of valuable forests using biodiversity indicator bird species. Ecological Applications.

Lisätietoja:

• Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 747, etunimi.sukunimi@syke.fi

• Johtava tutkija Risto Heikkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251151, etunimi.sulunimi@syke.fi

• Yliopistotutkija Heini Kujala, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, p. 02941 28829, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Tutkimuksessa monimuotoisuuden kannalta tärkeiden metsien indikaattoreina oli kolme tikkalajia ja kolme päiväpetolintulajia. Kanahaukka suosii pesimäpaikkana vanhoja ja varttuneita metsiä. Suomen kanahaukkakanta on vähentynyt ja laji on viimeisimmässä Suomen lajiston uhanalaisuusarviossa luokiteltu silmälläpidettäväksi. © Kuva: Petri Ahlroth