Haapa lisää luonnon monimuotoisuutta metsissä
Metsähaapa on boreaalisten metsien avainlaji. Haavan esiintymisestä, runsaudesta ja ajallisesta dynamiikasta on kuitenkin Pohjois-Euroopassa vähän yksityiskohtaista tietoa. IBC-Carbon hankkeen tutkijat kartoittivat, mitä tutkimukseen pohjautuvaa tietoa on haavan merkityksestä metsäekosysteemien osana ja mitä keskeistä lisätietoa vielä tarvittaisiin. Katsausartikkelissa käydään läpi myös mahdollisuuksia tuottaa alueellista ja ajallista tietoa lajin esiintymisestä erilaisten kaukokartoitusmenetelmien avulla.
Haapa on metsäluonnon monimuotoisuuden avainlaji
Vaikka metsähaapa eli haapa (Populus tremula L.) usein esiintyy metsissä hajanaisesti yksittäin tai puuryhminä, nämä esiintymät ovat metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Haapa tarjoaa elinympäristön lukuisille lajeille, kuten sammalille, jäkälille ja sienille, hyönteisille ja muille selkärangattomille, sekä linnuille ja nisäkkäille läpi elämänsä ja vielä kuolleena lahopuunakin.
Vanhat, järeät haavat ovat erityisen merkittäviä eliöstön monimuotoisuuden turvaajia. Haapoja on aiempina vuosikymmeninä vähentänyt metsätalouden käytäntö, joka pyrki haapapuiden hävittämiseen talousmetsistä. Nykyisin haapojen määrää vähentävät esimerkiksi hirvet, jotka ovat mieltyneet haavan taimiin.
Eri-ikäisten haapojen jatkumo on edellytys haavan seuralaislajien elinvoimaisten populaatioiden säilymiselle. ”Tarkka tieto haapapuiden esiintymisestä, jakaumasta ja runsaudesta mahdollistaisi tehokkaamman metsäluonnon monimuotoisuutta tukevan suunnittelun ja suojelun”, toteaa tutkija Sonja Kivinen Itä-Suomen yliopistolta.
IBC-Carbon -hankkeessa tutkitaan Evon haapoja. © Kuva: Sonja Kivinen
Kaukokartoituksella lisätietoa metsien monimuotoisuudesta
Uusia menetelmiä metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimiseen kehitetään koko ajan. IBC-Carbon hankkeessa tutkitaan menetelmiä haapojen tunnistamiseen erilaisista kaukokartoitusaineistoista haapojen ekologisen merkityksen lisäksi.
Tutkimuskirjallisuuden perusteella haavan ja Pohjois-Amerikassa esiintyvän amerikanhaavan (Populus tremuloides) kartoittamisessa lupaaviksi aineistoksi ovat osoittautuneet erityisesti korkearesoluutioiset ilmalaserkeilaus- ja hyperspektriaineistot.
Erilaisten kaukokartoitusaineistojen soveltuvuus haavan esiintymien kartoittamiseen ja monitorointiin määräytyy myös aineistojen alueellisen ja ajallisen kattavuuden ja hankintakulujen mukaan. Ekologisen ja kaukokartoituksen avulla hankitun tiedon yhdistäminen on avain parempaan ymmärrykseen haapaan liittyvän biologisen monimuotoisuuden nykyisestä ja tulevasta tilasta.
Tarkemmin aiheesta
- Kivinen, S., Koivisto, E., Keski-Saari, S., Poikolainen, L., Tanhuanpää, T., Kuzmin, A., Viinikka, A., Heikkinen, R.K., Pykälä. J., Virkkala. R., Vihervaara, P. & Kumpula, T. (2020). A keystone species, European aspen (Populus tremula L.), in boreal forests: Ecological role, knowledge needs and mapping using remote sensing. Forest Ecology and Management 462, 118008.
Lisätietoa
- Tutkija Sonja Kivinen, Itä-Suomen yliopisto, p. 040 588 4185, etunimi.sukunimi@uef.fi
Järeät haavat ovat tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuudelle. © Kuva: Sonja Kivinen
Metsien paikkalinnut vähenevät hakkuiden lisääntyessä
Metsissä ympäri vuoden elävien paikkalintulajien kannanmuutoksia vertailtiin kahden hakkumääriltään eroavien ajanjaksojen välillä. Tutkimuksen mukaan suojelualueverkon laajuuden merkitys paikkalintulajistolle korostuu hakkuumäärien kasvaessa.
Metsissä elävien 15 paikkalintulajin kannanmuutosta verrattiin vuosittain samana säilyneiden hakkuumäärien (vuodet 2006–2011) ja määrältään kasvavien hakkuiden aikana (2012–2018). Tutkimuksessa tarkasteltiin metsien paikkalintujen tiheysmuutoksia suojelualueilla ja suojelualueiden ulkopuolella näiden kahden jakson välillä.
Tavoite oli selvittää, miten hakkuut vaikuttavat metsien paikkalintukantoihin ja heijastuvatko lisääntyvät hakkuut myös suojelualueiden paikkalintukantoihin. Tutkimuksessa oli mukana metsäkanalintuja, tikkoja ja metsien varpuslintuja, kuten tiaisia.
Tutkimuksen perusteella suojelualueverkon laajuudella ja suojelualueiden ulkopuolisten metsien hakkuiden voimakkuudella on ratkaiseva merkitys metsien paikkalintulajien säilyttämisessä. ”Mikäli suojeltujen metsien osuus maisemassa on pieni, suojelualueiden ulkopuolisten talousmetsien voimaperäiset hakkuut heijastuvat haitallisesti myös suojelualueiden metsien lintupopulaatioihin”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.
Tutkimuksessa havaittiin, että voimakkaasti taantunut hömötiainen väheni Etelä-Suomessa sekä suojelualueilla että suojelualueiden ulkopuolella. Sen sijaan Pohjois-Suomessa sen kanta säilyi suojelualueilla vakaana, vaikka se sielläkin väheni suojelualueiden ulkopuolella. © Kuva: Juha Laaksonen
IBC-Carbon on osallistunut tutkimukseen, jonka ovat toteuttaneet yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon, Metsähallituksen Luontopalveluiden tutkijat.
Tarkemmin aiheesta
Lisätietoa
- Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 747, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Suuri paikallisilmaston vaihtelu hidastaa pohjoisten metsälintulajien vähenemistä ilmaston lämmetessä
Pohjoiset metsälintulajit ovat taantuneet ilmaston lämpenemisen seurauksena. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan suojelualueiden paikallisilmasto voi puskuroida pohjoisten metsälintulajien vähenemistä ilmaston lämmetessä.
Tutkimuksessa verrattiin 17 pohjoisen metsälintulajin tiheyksiä 129 suojelualueella vuosina 1981–1999 ja 2000–2017. Suojelualueet sijaitsivat keskisessä Suomessa ja Pohjois-Suomen eteläosassa. Vertailun perusteella metsälintulajien tiheydet olivat suurimmat paikallisilmastoltaan vaihtelevilla suojelualueilla, missä nämä lajit myös vähenivät vähemmän kuin tasamaiden suojelualueilla.
”Topografisesti vaihtelevien metsäalueiden suojelu onkin erityisen merkittävää pyrittäessä lieventämään ilmaston lämpenemisen kielteisiä vaikutuksia pohjoisten metsien lajistoon”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.
Tutkimusjaksojen (1981-1999 ja 2000-2017) välillä metsälintujen kokonaistiheys väheni noin 38 prosenttia Tutkituista lajeista runsaimpia olivat järripeippo (kuvassa), urpiainen ja pohjansirkku. © Jorma Tenovuo
IBC-Carbon on ollut mukana tekemässä tutkimusta yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Ilmatieteen laitoksen, Metsähallituksen Luontopalveluiden sekä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.
Tarkemmin aiheesta:
- Tutkimusjulkaisu: Virkkala, R., Aalto, J., Heikkinen, R.K., Rajasärkkä, A., Kuusela, S., Leikola, N. & Luoto, M.: Can Topographic Variation in Climate Buffer against Climate Change-Induced Population Declines in Northern Forest Birds? Diversity 2020, 12(2), 56.
- Tutkimuksesta tehty mediatiedote: Suuri paikallisilmaston vaihtelu hidastaa pohjoisten metsälintulajien vähenemistä ilmaston lämmetessä
Lisätietoa
- Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 747, etunimi.sukunimi @ymparisto.fi
Suojelualueiden pienilmasto muuttuu voimakkaasti — uusi tutkimusjulkaisu
Suomen luonnonsuojelualueiden pienilmasto on muuttumassa. Sekä kesän että talven lämpöolojen ennustetaan muuttuvan voimakkaasti vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi tarvitaan ilmastoviisasta suojelualueverkoston suunnittelua, hoitoa ja kehittämistä.
IBC-Carbon -hankkeen tutkijat ovat tehneet yhteistyötä SUMI-hankkeen kanssa selvittääkseen miten suojelualueverkostot toimivat ilmastonmuutoksen, maankäytön ja näiden yhteisvaikutusten aiheuttamien paineiden alla. Arvostetussa Scientific Reports -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kolmen keskeisen ilmastotekijän – kasvukauden lämpösumman, tammikuun keskilämpötilan ja vuotuisen vesitaseen (sadannan ja haihdunnan suhde) – paikallisen muutosnopeuden vaihtelua Suomessa.
Työ perustui alueellisesti erittäin tarkkoihin, 50 x 50 metrin ruudukolle laskettuihin ilmastoaineistoihin, jotka kuvaavat nykyistä ja tulevaisuuden ilmastoa aina vuosisadan loppuun asti eri kasvihuonekaasujen päästöskenaarioissa. Kyseessä on globaalisti ensimmäinen kansallisen suojelualueverkoston pienilmaston muutosnopeutta selvittävä tutkimus. Tutkimus on tehty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden yhteistyönä.
KUVA 1. Kasvukauden lämpösumman ja tammikuun keskilämpötilan muutosnopeudet Manner-Suomessa.
Muutosnopeudet on laskettu vertaamalla vuosien 1981–2010 ja vuosisadan lopun ilmastoa (RCP 4.5, 2070–2099) 50 x 50 metrin ruudukossa. Muutosnopeus ilmentää sitä, kuinka kauas nykyilmaston olosuhteet siirtyvät. Ilmastotekijöiden muutosnopeuksissa löydettiin merkittäviä alueellisia eroja. Kasvukauden aikaisen lämpösumman muutosnopeus on huomattavan suuri Lounais-Suomessa ja länsirannikolla. Nopea muutos uhkaa etenkin tasaisessa maastossa sijaitsevien suojelualueiden lajeja ja elinympäristöjä. Tammikuun lämpötilan muutokset ovat sen sijaan suurimmillaan Metsä-Lapissa. Tutkimuksen mukaan kylmimmät tammikuun olosuhteet häviävät laajoilta Pohjois-Suomen alueilta kokonaan. Muutos uhkaa nykyisenkaltaisista talviolosuhteista riippuvaisten lajien säilymistä.
Kohti ilmastoviisasta suojelualuesuunnittelua
Ilmaston muutosnopeuden ja suojelualueiden pienilmaston tarkastelut tuottavat arvokasta tietoa siitä, millä alueilla ilmasto muuttuu nopeimmin, ja mitkä suojelualueet, lajit ja lajien esiintymät ovat kaikkein alttiimpia muutokselle. Ilmaston muutosnopeuden analyysit auttavat suuntaamaan hoitotoimia lajeihin, joiden säilyminen suojelualueverkostossa on voimakkaimmin uhattuna nopeasti muuttuvien ilmastotekijöiden takia.
Tarkemmin aiheesta:
Lisätietoja:
- Erikoistutkija Risto Heikkinen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi @ymparisto.fi, puh. 0295 251 151
Hiilinielut ja -varastot yhteiskuntapoliittisena kysymyksenä -toimittajatilaisuus
Toimittajakoulutuksen järjestivät yhteistyössä Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamat IBC-Carbon, SOMPA ja WISE -hankkeet. Tilaisuus pidettiin tiistaina 5.2.2019 Sofia Future Farm Klubisalilla.
Tilaisuuden järjestelyt sujuivat erinomaisesti ja palaute oli innostuneen myönteistä. Esitelmät kiinnostivat, ja ne herättivät runsaasti monitahoista keskustelua metsiemme hiilinieluista aina kansainväliseen oikeudenmukaisuuteen ilmastonmuutoksen hillinnässä. Twitter oli aktiivisesti käytössä ja tilaisuuden twiittejä löytää #ilmastokiri -tunnuksella.
Paikalla oli 35 henkilöä. Etäyhteyden päästä seuraajia oli enimmillään 33, mutta linkkiä avattiin noin 70 kertaa, joten seuraajat vaihtuivat jonkin verran aamupäivän aikana.
Tilaisuuden esitelmät
Tilaisuuden julkilaisuma
Tilaisuuden tallenne
Hankkeen suomenkielinen posteri on valmistunut
Hankkeen tilannekuvaraportti on valmistunut
Tilannekuvaraportin tarkoitus on tuottaa pohjatietoa hankkeen kansainvälisestä toimintaympäristöstä. Raportissa vastataan seuraaviin kysymyksiin:
- Mihin ongelmaan IBC-Carbon -konsortio hakee ratkaisua?
- Mikä on toimintaympäristön tiedontaso tässä ongelmakentässä?
- Mikä on hankkeen tuoma lisäarvo ongelman ratkaisuun?
- Millä keinoilla konsortio tekee tämän?
Raportin alussa on tiivistelmä.
Luontopaneelin ja IBC-Carbon hankkeen suositukset päätöksentekijöille
Huhtikuussa 2018 järjestettiin Suomen kansallisen luontopaneelin ja IBC-Carbon-hankkeen yhteinen työpaja, jossa koottiin biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden turvaamisen sekä hiilen sitomisen suosituksia päätöksentekijöille.
Torstain 24.5. tilaisuuteen osallistui 56 henkilöä sidosryhmistä ja yhteistyöhankkeista. Aihe herätti runsaasti keskustelua ja työpajaa pidetiin onnistuneena.
Esitykset
Suomen ensimmäinen GEO-kokoontuminen
GEOn hengessä SYKEssä kokoontui keskiviikkona 23.5. n. 30 asiantuntijaa, jotka työskentelevät kaukokartoituksen tai sen hyödyntämisen parissa eri tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa. Puheenvuoroissa kuultiin yleisesittelyjä GEOsta sekä niin uusimmasta teknologiasta kuin loppukäyttäjien sovellustarpeistakin. Lopuksi kuultiin vielä Business Finlandin yhteenveto avaruusalan ja sen sovellusten rahoitusmahdollisuuksista Suomessa ja EU:ssa. Tapahtuman sponsoroi IBC-CARBON-hanke.
Esitykset
Tilaisuuteen osallistui 42 henkilöä eri sidosryhmistä ja hankkeesta. Työpajassa keskusteltiin mm. osallistujien odotuksista hankkeelle, omaan työhön liittyvistä haasteista, joihin hanke voisi vastata ja erilaisista tietotarpeista, käytännön metsän- ja luonnonhoidosta ja monimuotoisuuden turvaamisen sekä hiilensidonnan ohjauskeinojen kehittämisestä. Entä kenen ääni kuuluu monimuotoisuutta ja hiilensidontaa koskettelevassa julkisessa keskustelussa?
Kiireiselle lukijalle koosteen alussa on puolentoista sivun mittainen tiivistelmä.